Loimujunnut on talven aikana vienyt eteenpäin projektia liittyen nuorimpien ikäluokkien toimintaan. Nimellä LENTOPALLO 2.0 kulkenut projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että johtopäätökset on tehty ja on aika siirtää päätökset papereista saleihin.
Projektin taustoja seuran toiminnanjohtaja Sami Rintamaa selvitti seuraavin sanankääntein.
– Alkuun on todettava, että meillä on suhteellisen hyvä tilanne. Mini-ikäisten eli U9-U13-juniorien pelipassimäärä on tällä kaudella korkeimmillaan sitten kauden 2019-2020. Mielestäni seurana pitää kuitenkin koko ajan olla huolissaan jostakin. Nuorimmat ikäluokat ovat jatkuvasti huolenaiheena enemmän tai vähemmän. Joka kausi sinne pitäisi saada riittävästi uusia pelaajia, jotta jatkuvuus säilyy. Meidän pitää ymmärtää se, että lentopallo ei ole enää pitkään aikaan ollut iso laji, jonka pariin automaattisesti tulee iso joukko lapsia vuosittain. Meidän on oltava valmiita tekemään töitä, jotta saadaan lapset kokeilemaan lentistä. Ja toiseksi, meidän on saatava lapset rakastumaan lentikseen. Lapsille on tarjolla varmaan enemmän laji- ja harrastustarjontaa kuin koskaan ennen. Meidän tehtävä on huolehtia, että jatkossa lentopallo näyttäytyisi houkuttelevampana lajivaihtoehtona kuin mitä se tällä hetkellä on.
Lentopallo on vaikea laji aloittaa. Harjoituksissa seisotaan ja peli on nuorilla passiivista. Poikia ei ole. Nämä toteamat ovat laji-ihmisille tuttuja ja ne ovat olleet paljon myös Rintamaan mielessä projektin aikana.
– Olen itsekin sortunut toistelemaan näitä ’’faktoja’’. Meidän pitää kääntää ajatusta siihen suuntaan, että mitä voimme tälle asialle tehdä. Ja voimme tehdä paljon. Olemme jo tehneetkin, esimerkiksi harrasteryhmien suosio on tällä hetkellä ennätystasolla. Olemme siis onnistuneet luomaan uusia mahdollisuuksia tulla lajin pariin. Seuraava huolenaihe harrasteryhmien suhteen onkin, että miten halukkaiden siirtyminen joukkuetoimintaan saataisiin jatkossa onnistumaan paremmin.
Sitten itse salitason toimintaan. Eri lajiliitot julkaisivat viime vuonna Joukkuepelien lasten urheilun viitekehyksen. Työn taustalla oli mm. lasten aktiivisuuden yleinen väheneminen sekä seuratoiminnassa lopettamisen aikaistunut ajankohta. Julkaisussa todettiin, että lapset harrastavat urheilua, koska se on hauskaa ja tuottaa nautintoa. Myös valmentajien ja kaverien merkityksen harrastamisen mielekkyydessä todettiin olevan iso.
Julkaisussa linjattiin siitä, millainen on hyvä harjoitus lasten joukkuepeleissä. Tismalleen samasta asiasta oli kyse myös Loimujunnujen LENTOPALLO 2.0 projektissa. Julkaisun mukaan lasten hyvän ja vaikuttavan harjoituksen tunnusmerkit ovat seuraavat.
1. Yksilölähtöinen valmentaminen. Lasten kohtaaminen ja yrittämiseen kannustava palautteenanto.
2. Paljon liikettä.
3. Runsaat toistomäärät. Paljon toimintaa pelivälineen kanssa.
4. Paljon peliä. Vähintään puolet ajasta erilaista pelaamista.
Näitä asioita käytiin läpi Kerttulassa 31. maaliskuuta, kun halukkaat loimulaiset kokoontuivat pohtimaan U9- ja U11-ikäluokan toimintaa. Kerttulassa käydyn työskentelyn ja muun projektityön seurauksena olemme nyt laatineet ns. Oranssin Ohjenuoran U9- ja U11-ikäluokan harjoitustapahtumaan liittyen. Sen jalkauttaminen alkaa välittömästi ja sitä esitellään myös kevään ensi kautta koskevissa vanhempainpalavereissa. Täyteen vauhtiin päästään syksyllä uuden kauden alkaessa.
Toiminnanjohtaja Rintamaa kuvasi aikaansaatua linjausta seuraavasti.
– Olen iloinen ja ylpeä aikaansaadusta linjauksesta. Kiitokset kaikille, jotka olivat mukana projektin eri vaiheissa. Olen vakuuttunut, että kun saamme vietyä sen käytäntöön, niin se lisää seuramme vetovoimaa. Toivon, että tämä lisää myös poikien kiinnostusta lentikseen. Pelaaminen on hauskaa ja se kiinnittää lajiin. Lapset tykkäävät liikkua, leikkiä, kisata ja temppuilla pallon kanssa. Linjaus toimii samalla lupauksena lapsille ja heidän vanhemmilleen siitä, millaista toiminta Loimujunnuissa kyseisissä ikäluokissa on. Uskon, että se myös auttaa koutseja harjoitusten suunnittelussa.