Vaikka ensimmäinen kerta Loimun lentopallokoulussa ei vielä äkkiseltään kipinää sytyttänytkään, niin siitäkin huolimatta hän jo toisella kertaa odotti malttamattomana treenejä salin reunalla tuntia ennen niiden alkamista. Näin alkoi Ville Kakon ura lentopallon parissa 1970-luvulla Raisiossa. Ja ura jatkuu yhä, sillä tällä hetkellä Ville valmentaa Loimussa B-tyttöjä. Kyselimme miehen muistoja maajoukkue ajoilta EM-kisojen alla. Villellä on erityinen rooli tämänkin vuoden EM-kisajoukkueeseen liittyen. Haastattelimme Villeä juuri ennen hänen matkaamistaan EM-kisoihin Bulgarian Varnaan ja kyselimme miehen muistoja maajoukkueeseen liittyen.
Villellä on vyöllään 78 pelattua miesten maaottelua. Ennen miesten maajoukkuetta hän kävi läpi kaikki ikäluokat juniorimaajoukkueissa. Ville muistelee viimeisiä juniorivuosiaan seuraavasti. ” Maajoukkueen pääseminen oli minulle hyvin kirkas tavoite. Kun olin 17-18-vuotias, niin poikien maajoukkuetoiminta keskittyi Varalaan, jossa joukkue leireili käytännössä koko kauden. Silloin henki oli se, että jos et mene Varalaan, niin maajoukkueeseen ei ole asiaa. Olin kuitenkin päässyt mukaan Loimun liigarinkiin ja koin, että kehityn paremmin kauden aikana Platonovin valmennuksessa ja jäin Loimuun. Kausi sujui loistavasti ja päätöksestäni huolimatta pääsin maajoukkueeseen mukaan”.
Kysyttäessä mieleenpainuneimpia maajoukkuemuistoja Ville nostaa esiin vuoden 1993. ” Valmistauduimme syksyn EM-kotikisoihin pelaamalla kesällä Maailmanliigaa, jossa lohkossamme pelasi mm. Kiina, Etelä-Korea ja Kuuba. Lentopalloliitto säästi silloinkin matkakustannuksissa ja matkat olivat monien välilaskujen ja odottelujen takia hyvin pitkiä. Parhaiten on jäänyt mieleen peli Kuubassa, jossa katsomossa poltettiin sikareita ja sankka savupilvi leijaili salissa. Kotimatka kesti 22 tuntia, jonka jälkeen piti vielä ajaa Helsingistä kotiin”.
Samana syksynä pelattiin EM-kotikisat. Suomen alkulohko pelattiin Turussa silloisessa Typhoon-hallissa eli nykyisessä Gatorade Centerissä. Lentopalloliiton panostus kotikisoihin oli poikkeuksellinen. Liitto kustansi työssäkäyville maajoukkuepelaajille puolen vuoden ansiomenetykset. Ville toimi kyseisissä kisoissa Platonovin valmentaman maajoukkueen kapteenina.
”En ollut kisoissa aina aloituskuusikossa, mutta valintaani kapteeniksi vaikutti varmasti roolini joukkueen hengenluojana. Kotikisoista jäi hyvät muistot, vaikka kisat päättyivätkin alkulohkoon”.
Yksittäisistä pelaajista maajoukkueajoilta Ville mainitsee itseään viisi vuotta vanhemman Sami Juvosen. ”Pelireissuilla oltiin monesti kämppiksinä ja tultiin aina hyvin juttuun. Maajoukkueaikojen ja myös nykyisten junnujen aluejoukkueiden parhaimpia puolia on se, että siellä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin.”
Neljä vuotta (1992-1996) maajoukkueessa ja samalla uurastaminen seurajoukkueessa ja työelämässä ei ollut kuitenkaan mikään kevyt palapeli, vaan vaati myös veronsa. ”Pelillisesti minulla olisi vielä ollut mahdollista jatkaa maajoukkueessa, mutta vuonna 1996 ilmoitin silloisella maajoukkuevalmentaja Timo Hoivalalle, että pelini maajoukkueessa ovat ohi”.
Parhaillaan EM-kisatunnelmasta Varnassa nauttivalla Villellä oli pieni vastuurooli myös tämän vuoden kisajoukkueeseen liittyen. Veljesten liberon Niklas Breilinin pelipaita repeytyi harjoitusmaaottelussa, kun käsipallosta lattiaan jäänyt pihka aiheutti tiikerissä äkkipysähdyksen. Ville sai isoveljeltään Hannulta tehtäväkseen toimittaa uuden pelipaidan kisapaikalle. Tiedot Varnasta kertovat, että tehtävä on suoritettu hyväksytysti loppuun.
Veljesten mahdollisuuksia EM-kisoissa Ville puntaroi seuraavasti. ”Saa nähdä vaikuttavatko viime hetken poisjäännit joukkueen iskukykyyn. Alkulohkosta jatkoon pääseminen on ilman muuta mahdollista. Tuurilla se ei tule tapahtumaan, vaan jatkopaikka pitää ansaita hyvällä joukkuepelillä. Joukkueella on mielestäni yllätysmahdollisuus, mutta se vaatii joukkueelta nöyryyttä ja sisua. Ne ovat joukkueen vahvuuksia niin kuin usein Suomen maajoukkueilla lajista riippumatta.”
Toivotetaan Villelle ja muille kisafaneille mukavia hetkiä Varnassa!